Sillä välin toisaalla

Edellisestä merkinnästä on yli yhdeksän kuukautta. Mitä ihmettä! No, lyhyesti: vapaa-aika oli vähissä ja katsoin Gilmoren tytöt alusta loppuun.

Tyylikriisi alkoi ratketa ja oma kuosi löytyä, mutta prosessin dokumentointiin ei riittänyt virtaa, sääli sinänsä, sillä talvi on ollut tapahtumarikas:

• vauvapömppis suli joogassa ja lenkillä, ja farkkujen koko pieneni kahdella tuumalla. Entiset tiukat Leet ovat nyt poikaystävämalliset.
• ystävä passitti tiukalla otteella Changeen, ja kuten kaikki muutkin siellä asioineet, koin valaistumisen. Miten kauniisti vaatteet istuvatkaan, kun alla on oikean kokoiset liivit! Lisäksi tajusin miksi löysät, laatikkomaiset yläosat eivät näytä päälläni kivoilta: minä, henkisesti lattarintainen, olen oikeasti aika kurvikas!
  
• edellinen havainto johti seuraavaan: kaikki vaatteet eivät näytä hyvältä kaikkien päällä. Mittasuhteet, istuvuus, leikkaus! Minun on valittava vaatteita jotka näyttävät hyvältä juuri minun päälläni, eikä esimerkiksi Audrey Hepburnin päällä.
  
• täytin kolmekymmentä. Jos kolmekymppinen yrittää näyttää teiniltä, lopputulos on tunkkainen kurppa. Mutta miten ihana onkaan kolmekymppinen, kun vertaa keskimääräiseen neljävitoseen!
  
• lomailin Barcelonassa, ja opin luottamaan värisilmääni. Tunnen intuitiivista vetoa juuri niihin väreihin, jotka pukevat minua. Samalla reissulla opettelin käyttämään koruja, ja hamstrasin niitä putiikeista mukavan varaston.
• olen karsinut vaatevarastoni ehkä kolmasosaan entisestä, ja täydentänyt sitä muutamalla onnistuneella hankinnalla. Olen ymmärtänyt, että en tarvitse yhtään ihan kivaa asiaa, vaan vaatteita ja asusteita joita rakastan, joissa tunnen itseni ihanaksi ja joita haluan käyttää joka päivä.
  

T-paita FilippaK, hame 2or+byYAT, sandaalit Bronx, korut Bijou Brigitte

Tämä blogi on tullut nyt tiensä päähän. Tyylin rakentaminen on elämän mittainen projekti, jota houkuttaisi tallentaa blogiin, mutta hiukan toisesta näkökulmasta kuin tähän asti. Saa nähdä saanko jotain aikaan :)

Kiitos lukijoille ja kommentoineille!

Edit: Tässä on juuri malliesimerkki siitä miksi säännölliseen bloggaamiseen ei oikein tunnu riittävän aikaa ja energiaa: vaikka säädän ja säädän, en saa tuota kuvakollaasia isommaksi :P
En jaksa vääntää enempää, klikkaamalla näkyy sentään isompana!

Teema ja muunnelma

Pari asua joiden lähtökohtana on pinkit legginsit:

On ne siellä! Lindexiltä löytyi ylipolvensukat jotka oikeasti ylettyvät yli polven :) Kuva ei näytä, mutta niissä on semmoinen hauska ribbipinta, jonka läpi pinkki kuultaa. Tämä asu onkin jo lähes kahden viikon takaa sarjisfestareilta.


Ahteri on jälleen pienentynyt sitten viime näkemän, ja vanha perusmini mahtuu taas :) Tässä 2or+:n ryppyteepparissa voisin elellä onnellisena elämäni loppuun asti, luulen... Neuletakkikin on taas nyppyleikkurin jäljiltä kuin uusi. Mutta mistä saisi laadukkaita, luonnonkuituisia säärystimiä? Toistaiseksi kinttuja saavat lämmittää kuvan akryyliset nöyhtägeneraattorit.



Egoni ei mahdu yhteen ruutuun... Myös paikallaan seisominen näyttää olevan melko haasteellista.



Nahkaiset Converset sopivat asuun kuin asuun. Ja hattu. Josta ei ole kuvaa.
Aiheuttaako lievästi teinimäinen asuvalinta tämän levottomuuden, vaiko vice versa :D

Riitasointuja

Tuskailin taannoin tuon kolme asua -projektini kanssa, kun "perhejuhla-asut" eivät oikein asettuneet kohdalleen. Periaatteessahan niissä ei ollut varsinaista vikaa, mutta eipä niissä kyllä kovin mukavaltakaan tuntunut. Edellisen postauksen biisilistaa kirjoittaessa ongelman ydin vihdoin valkeni!

Katsoin valitsemieni biisien videoita, ja niissä kaikissa on aika samankaltainen tunnelma, noin pukeutumismielessä: tummaa, maskuliinista, särmikästä, jotenkin -köh- katu-uskottavaa. Ja kun sitten katsoo noita "perhejuhla-asuja", niin kuvien typykkä näyttää siltä tyypiltä joka säestää sähköuruilla jouluna yhteislauluja.

Jollain Freudia aloittelijoille -kurssin käyneellä voisi olla paljonkin sanottavaa siitä, miksi minulla on tarve juuri perhejuhlissa näyttää joltain muulta kuin olen. (Tai miksi ylipäätään olen valinnut yhdeksi kategoriaksi "perhejuhla-asut"!) Suurin osa vaatteista on peräisin siltä ajalta kun menin naimisiin. Jotkut ovat ensimmäisiä uusia vaatteita joita ostin Kidin syntymän jälkeen, kun vyötärö oli taas asettunut paikoilleen. Voisin heittää niistä jokaikisen menemään enkä jäisi kaipaamaan.

Kysymys kuuluu: ketä minä oikein olen yrittänyt tällä tyylillä miellyttää? En ainakaan itseäni.

ps. Ja freudille tiedoksi: oma äitini pukeutui mm. meidän häissä mustaan pitkään nahkahameeseen, joten traumat eivät tällä kertaa ole sieltä suunnalta peräisin :D

Haasteellista musiikkia

Sugar Kane tuuppasi haasteella: "Listaa viisi laulua, joista pidät tällä hetkellä. Ihan sama, mitä genreä ne ovat, millaiset sanat niissä on tai ovatko ne edes hyviä, mutta niiden täytyy olla lauluja, joista todella nautit tällä hetkellä. Tämän syksyn parhaat biisit, jotka saavat olla joko täysin tuoreita tai mahdollisesti vanhempia tapauksia. Postaa siis lista näistä viidestä tämän hetken lempparilaulusta blogiisi ja haasta sitten viisi muuta bloggaajaa samaan!"

Tämä onkin mulle haasteellinen haaste koska olen vähän... musarajoittunut? Tärvelin eräässä työpaikassa musiikkimakuni ja melkein korvani niin että vapaa-aikana ei huvittanut kuunnella musiikkia yhtään. Nykyään laulu taas raikaa ja soitto soi, vaikka viisi biisiä yhä suunnilleen maksimi mitä nuppiin mahtuu kerralla :/ Uutta musiikkia seuraan äärimmäisen vähän, ja syksyn lista onkin melkein kokonaan oldies&goldies -osastoa :)

1. Jostain syystä Eva Dahlgrenin Ängeln i rummet on soinut päässäni jo pari päivää. En ole kuunnellut sitä vuosikausiin, eikä levykään taida olla enää tallella, vaikka se oli joskus -96 tienoilla lemppari.

2. Nick Cave: Into my arms.
Tämä mököttäjän koko tuotanto putoaa aivan täysillä. Mutta mikä ihme juttu tämä viime aikojen viiksihomma on?

3. The Clash: London Calling
Kolme minuuttia tiivistettyä uhmaa!

4. Tricky on julkaissut pitkästä aikaa uutta! Levykauppaan ehtimistä odotellessa voi jumittaa upean Black Steelin kanssa.

5. Ja sitten ihan eri genreä :) Paukkumaissin Kummaiset on valloittava biisi ihan tuoreelta levyltä! Levynjulkaisukeikka on näköjään sunnuntaina. pitäisköhän kiikuttaa tenavat Tavastialle?

En vaan osaa ottaa näitä valokuvia

En mahtunut kokonaisena kuvaan mutta eisevväliä.

Rakastan Converseja. Rakastan nahkaa. Rakastan hopeanvärisiä yksityiskohtia. Näissä kengissä on ne kaikki!

Näytän pojulta mutta eisevväliä. Dahlgrenin Eva onkin laulanut päässäni jo kaksi päivää.

Nuhanenän pelastus (sisältää inhorealismia)

Terveisiä vaan peiton alta, täältä nessupaketin takaa vilkuttelen... Ei vaan, flunssa alkaa olla jo ohi, onneksi :)

Nuhan inhottavimpia puolia (no niin, onko nuhassa muita kuin inhottavia puolia?) on se, että nenänpielet rohtuvat. Tämän viikon paras idea on tässä:



Käytän Dermalogican Barrier Repairia kuivan ja äkäisen ihoni ensiapuna, ja kokeilinpa sitten vetäistä sitä myös nenään. TOIMII! Kuusi päivää armotonta niistämistä on takana, mutta sieraimet ovat aina vaan kuin vauvan pylly! Paitsi että tämän huushollin vauvan pylly on kyllä aivan ruvella - epäilemme maitoallergiaa :( Auttaiskohan tämä ihmeaine siihenkin?

Niijoo, tämä ei valitettavasti ole maksettu mainos. Mutta jos joku siellä dermalogicalla lukee tätä niin mulle vois lähettää vaikka jonkun kuukausikportin teidän puljuun, kiitoos.

Dilemma

Olen menossa Glorian muotinäytökseen ja vanha kunnon mitämäpaanpäälle-paniikki tekee tuloaan. Muotinäytös ei toki ole mikään itsenäisyyspäivän vastaanotto, joten periaatteessa on ihan sama mitä laitan, muttamutta...

Tilannehan on nyt se että tämä on ensimmäinen kerta sitten kesäkuun, kun pääsen iltasella ulos ilman lapsia, ja siitä täytyy tietysti ottaa kaikki ilo irti! Eli arkoja materiaaleja, epäkäytännöllisiä yhdistelmiä, rintaruokintaan mahdottomia yläosia, korkeita korkoja ja pikkuisia laukkuja tähän suuntaan, kiitooos.

Periaatteessa asuksi riittäisi farkut ja jotain kivaa. Mutta minä haluan tällätä! Toisaalta inhoan sitä oloa jos tuntuu ylipukeutuneelta. Toisaalta, kutsuvierasnäytös alkaa kahdeksalta ja siellä saa kuulemma shamppanjaa... Ja sitäpaitsi, sehän on Glorian näytös, ja vannoutuneet Gloria-ladyt pukeutuu sienimetsäänkin tyylikkäämmin kuin minä ikinä. Ehkä nyt olisikin hyvä tilaisuus laittaa parasta päälle, ja ulkoiluttaa vaatekaapin aarteita?

Mieluiten näyttäisin yhtä ihanalta kuin Cate tässä!